Sielu ja elämä - Asiaa kotipanimosta

Das ist Sauer, ja! Pikaisena etäisesti oluenvalmistukseen liittyvänä askareena tuli valmistettua hapankaalta, eli Sauerkrauttia. Onhan se mitä erinomaisinta ateriaa oluen kylkiäiseksi! Perinteisen saksalaisen Sauerkrautin valmistus oli helppoa kuin heinän teollinen valmistaminen! Tarvitset vain kaalia, suolaa, mausteita, ison kattilan tai muun astian ja muutaman ison purkin kaalin fermentointia varten. Ilman sen suurempia ihmettelyitä, valmistusvaiheet ovat seuraavat: Silppua iso kaali todella ohuiksi suikaleiksi. Päällimmäiset nuutuneimmat lehdet kannattaa kuoria pois ennen suikalointia. Samoiten kaalin kanta kannattaa poistaa. Tässä sessiossa raastoin osan kaalista raastimella ja hankalammin raastettavat lehdet sitten siivutin isolla veitsellä ohueksi suikaleeksi. Lupsauta raastettu/silputtu kaali isoon astiaan tai kattilaan ja lisää joukkoon 20 g suolaa per kaalikilo. Mittaa suolan määrä tarkkaan, sillä liian kevyesti suolattu kaali pilaantuu ja ylisuolattu ei ferme...

Äiti, en tahdo mennä Englantiin... ...ja kuulla sanaa "splendid". Tässä syksyn mittaan olen joutunut töiden merkissä ramppaamaan Lontoossa ja onnekseni satuin paikalle sopivasti real ale -festivaalien aikaan! Tarjolla oli kosolti perinteisempien pikkupanimoiden bittereitä Englannin eri kolkista. Tämä tarjosi mitä mainioimman muistutuksen siitä miksi real alet ovat niin mainioita: Varianssia oli kosopäin! Siinä sitten tuoppeja aterioidessa ja esitepamflettia plärätessäni tein oivalluksen: Jokainen erittäin maittava bitter oli esitteen mukaan viileässä kypsytetty! I'll be damned. Toisaalta olisihan se ollut loogisestikin pääteltävissä, sillä englantilaisilla hiivoilla karkaa helposti esterit käsistä. Kuten aiemmin totesin, bitterin tasapainottamienn on ihan helvetillistä hommaa ja salatiedettä. Bitterin saloja käsittelinkin  aiemmin . Täydellisen bitterin metsästys jatkuu edelleen kiivaana! Edellinen röytöhenkinen Special Dog Bitter oli lopulta aivan liian esterinen. WL...

Weizenbockin karu kohtalo Näin siinä sitten kävi, että Dummkopf weizenbock sairastui vakavasti ja nukkui pois juuri ennen pullotusta. Dummkopf muistetaan erityisesti maltaisesta ja aromikkaasta maustaan kahden viikon ikäisenä. Valitettavasti kuitenkin Dummkopf alkoi oireilemaan ja neljännen viikon kohdalla mitään ei ollut enää tehtävissä. Vainaja löydettiin pullotusoperaation yhteydessä. Visuaalisesti oluessa ei ollut mitään vikaa. Mittalasiin otettu näyte oli briljantin kirkas, mutta oluessa oli epäilyttävä pistävä tuoksu vehnäoluen aromin lisäksi. Potilaalta mitattiin välittömästi ominaispaino. Mittaustuloksen 1.010 myötä potilas todettiin kuolleeksi 2.12.2017 klo 11:36. Vainajalle suoritettu maistokoe osoitti, että jokin viheliäs karvas ja ankaran fenolinen virhemaku oli vallannut oluen. Kontaminaation lähde Kontaminaation lähteestä voi vain heittää ilmoille villejä spekulaatioita. Poikkeuksellisesti fermentoin tämän erän muovisessa käymisastiassa, joten siinä on jo yksi ...

Zurück, halt! Nein! Nach! Nein! Tänään on luvassa oivallista saksalaista weizenbockia. Tämä vahva ja hieman tummempi vehnäolut on mitä oivallisin talviolut! Weizenbock pohjautuu perinteiseen baijerilaiseen vehnäolueen. Keskeisimpänä erona on hieman monipuolisempi mallaspohja ja makeampi kantavierre. Oluen vahvuus ja runsas vehnän määrä tuo weizenbockiin omaan haasteensa, joten aloittelevalle weizenbock voi olla hieman viheliäs, mutta jos pohjalla on pientä rutiinia ja kokemusta onnistuu homma perin helposti. Maltaat ja humalat Maltaiden osalta emme näe suuria yllätyksiä. Vähintään 50% maltaista tulisi olla mallastettua vehnää. Vehnän osuutta voi halutessaan kasvattaa vaikka 60%:iin tai jopa 70%:iin asti, mutta 50% on perin kelpo määrä. Loppuosuus runkomaltaista koostuu pääosin pilsneristä, mutta poiketen vaaleasta weizenista pilsnerin lisäksi weizenbockiin voi (ja kannattaa) pistää munichia, tai miksei jopa viennaa 10-20%. Erikoismaltaiden osalta kannattaa harkita pieniä mä...

Parempaan suuntaan Tässä taannoin testasin cereal mashia witin valmistuksessa ja olut on nyt hiilihapottunut ja kypsynyt. Lopputulos oli perin mainio! Mausteisuus oli tasapainoissa ja olut oli kaikinpuolin virkistävää juotavaa. Kehityskohteina on lopun sitruunankuorilisäyksn osittainen korvaaminen curacaolla, sillä oluessa oli ehkä hitusen liikaa sitrusmaisuutta. Lisäksi oluen suutuntuma oli edelleen hitusen liian ohut witiksi. Ohrahiutaleiden sijasta voisi siis käyttää kaurahiutaleita ja lisätä määrää 100g:lla. Muutoin erittäin mainio! Mutta mitäpä olisi olutherkuttelu ilman asiaankuuluvaa ravintoa! Savulohidippi Puoli rasiallista tuorejuustoa 1prk smetanaa Caviartia Kylmäsavulohta Kevätpunasipulia Mustapippuria Sitruunamehua Silppua lohi ja kevätpunasipuli ihan pieneksi. Voit käyttää myös tavallista punasipulia. Pistä lohi ja sipuli pieneen kulhoon. Päälle oman maun mukaan caviartia (tai oikeaa mätiä jos haluaa hifistellä) sekä pari teelusikallista sitru...

Sahti ist best! Sahdin valmistus on kiehtonut jo pidemmän aikaa, mutta viheliäästi huonosti säilyvänä tuotteena ei sitä ole koskaan tohtinut valmistaa. Ei yksinkertaisesti vain pysty juomaan yksin tonkallista. Sain sitten idean, että syyskuun alussa on kauhaisemassa tulille Muusikoiden.netin miitti, niin sieltähän löytyy juojia vaikka millä mitalla, joten nyt on oiva tekosyy valmistaa kosopäin sahtia! Pohjaksi projektille otin Reittausblogin mitä erinomaisimman sahtiohjeen . Reittausblogista voit käydä tsekkailemassa keskeisimmät perusparametrit sahdille. Sahdin erohan tavalliseen olueen on hieman erikoinen mäskäysmenetelmä, missä mäskin lämpötilaa nostetaan kädenlämpöisestä vähitellen ylöspäin, joissain tapauksissa jopa kiehuvaksi asti. Lopuksi mäski valutetaan ns. kuurnassa katajanoksien läpi ja syntynyt vierre käytetään tavallisella leivinhiivalla. Sahti vaikuttaa todella simppeliltä valmistettavalta, ja ei ihmekään, sillä onhan kyseessä perinteisestikin kotioloissa tehtävä...

Tosi kuivaa meininkiä Tänään on vuorossa saisonta! Saison on perinteinen belgialainen "maatilaolut". Se on muiden belgioluiden tapaan hiivavetoinen ja mausteinen ale. Erityispiirteenä saisonissa on suorastaan brutaali kuivuus. Saisonin ominaispaino on tyypillisesti lähellä 1.000:aa. Kuivuus syntyy pääasiassa aggressiivisen saison-hiivan voimalla, mutta kuivuutta tavallisesti boostataan mäskäämällä alhaisemmassa lämötilassa käymiskelpoisten sokereiden maksimoimiseksi. Saison on ylivoimaisesti yksi helpoimmista oluista saada onnistumaan tyylinmukaisesti ja on IPAn ohella yksi pomminvarmoista aloittelijaoluista. Panijan kannalta saisonin etuna on todella löyhä tyylimäärittely, mikä sallii hieman kokeellisemmankin säätämisen mm. maustamisen ja muiden ainesosien suhteen. Vastaavasti oluen aterioijan kannalta tämä voi olla ongelma, sillä saisoniksi nimetty olut voi olla ihan mitä vain, jos kyseessä ei ole aitoa belgialaista tavaraa. Tähän väliin pieni anekdootti: Olin kä...