Folke's Finest: Best Dog Bitter

Äiti, en tahdo mennä Englantiin...

...ja kuulla sanaa "splendid". Tässä syksyn mittaan olen joutunut töiden merkissä ramppaamaan Lontoossa ja onnekseni satuin paikalle sopivasti real ale -festivaalien aikaan! Tarjolla oli kosolti perinteisempien pikkupanimoiden bittereitä Englannin eri kolkista. Tämä tarjosi mitä mainioimman muistutuksen siitä miksi real alet ovat niin mainioita: Varianssia oli kosopäin! Siinä sitten tuoppeja aterioidessa ja esitepamflettia plärätessäni tein oivalluksen: Jokainen erittäin maittava bitter oli esitteen mukaan viileässä kypsytetty! I'll be damned. Toisaalta olisihan se ollut loogisestikin pääteltävissä, sillä englantilaisilla hiivoilla karkaa helposti esterit käsistä. Kuten aiemmin totesin, bitterin tasapainottamienn on ihan helvetillistä hommaa ja salatiedettä.

Bitterin saloja käsittelinkin aiemmin. Täydellisen bitterin metsästys jatkuu edelleen kiivaana! Edellinen röytöhenkinen Special Dog Bitter oli lopulta aivan liian esterinen. WLP023 ei siis puhutellut erityisen väkevästi. Tästä johtuen esterit dominoivat makumaailmaa ja toivottua tasapainoa ei saavutettu. Oikeastaan esterisyyden takaa oli hankala maistaa maltaisuutta. On siis aika tehdä seuraava koe!

Folke's Finest Best Dog Bitter

Kriittiset mitat:

25 litraa, OG 1.052, FG 1.017, 36 IBU (BU/OG 0,7)

Maltaat:
Simpson's Maris Otter, 3,0 kg (62,9%)

Simpson's Lager, 1,0 kg (21,0%)
Simpson's Heritage Crystal, 350 g (7,3%)
Château Arome, 200g (4,2%)
Ohrahiutale, 150g (3,1%)
Weyermann Chocolate Rye, 70g (1,5 %)

Vesiprofiili:
Ca+2: 270
Mg+2: 41
Na+: 113
Cl-: 85
SO4-2: 720
HCO3-: 270
pH: 5,3

Mäskäys:
60 min @ 68 C, vettä 18,0 litraa
Huuhtelu: 10 min @ 77 C, vettä 13,0 litraa

Humala:
Target (9,0% AA), 33g, 60 min
Fuggles (4,88% AA), 25g, 15 min

Muut:
Irish moss, 1 rkl, 15 min
Biersol, 10ml, pari päivää ennen cold crashia

Hiiva:
Wyeast 1968 - London ESB

0.75 miljoonaa solua per ml per Plato.
Käyminen 18 C:ssa. Cold crash ennen tynnyröintiä.

Hiilihapotus:
Ei erillistä hiilihapotusta.

Resepti ei tarjoile suuria yllätyksiä. Maris Otterin kaveriksi heitin hitusen palkintolageria, ettei ne happane säkkiin. Tällä kertaa kauhaisen testiin Simpson'sin Heritage Crystalin, jonka pitäisi tarjota kosolti toffeisia makuja. Päälle hitusen aromea tukemaan maltaisuutta sekä ohrahiutaleita vaahtohommiin. Lopuksi kourallinen Chocolate Ryeä lähinnä vain väriksi.

Humalapuolella mennään tälläkertaa perinteisillä tyylinmukaisilla humalilla. Alkuperäinen suunnitelma oli kauhaista katkerot Challengerilla, mutta se pirulainen oli kaupasta loppu, joten oli tyydyttävä Targettiin.

Tällä kertaa kaikki sujui täysin suunnitelmien mukaan ilman ylimääräistä sekoilua. Tehotkin olivat hulppeat 88%, joten lopputuote onkin sitten ESB:tä best bitterin sijaan. Mutta eipä sillä niin väliä. Vierre oli käymispulloon valutettaessa mainion väristä! Chocolate Ryen aniosta lopputulos on tavoitteenmukainen vaalean kuparinen.

Läähdyttelin vierteen hitusen alle 18 asteeseen, ilmasin hapella ja hiivasin. Tällä kertaa käytän oluen sihteellisen viileässä. 18 astetta on Fuller'sin ESB-hiivalle käytännön minimi, sillä kyseinen hiiva flokkuloituu uskomattomalla raivolla! Voi olla, että tuota hiivaa joutuu huljuttelemalla herättelemään tuossa 18 asteessakin, jotta käymisen saa kunniallisesti päätökseen. Matalamman käymislämpötilan pitäisi hillitä esterituotantoa merkittävästi. Jos ei tällä vielä tärppää, niin sitten pitää pistää Wyeastin London Ale ja tiputtaa käymislämpötila 16:een.

Edellisessä bitterissä tuli todettua sekin, että tynnyröitäviä oluita on aivan turha sokeroida. Kuuluuhan se myöskin real alen perinteeseen, että oluessa ei ole joutavia ylimääräisiä hiilihappoja!

Nyt sitten vain odottamaan!