Sielu ja elämä - Asiaa kotipanimosta

Pubioluiden kuningas Bitter, tuo pubioluista jaloin! Bitter on porterin ohella perinteisimpiä brittiläisiä oluttyylejä ja sen historia yltää jopa 1700-luvulle asti. Bitter kuitenkin yleistyi vasta teollisen vallankumouksen myötä. Ennen teollista vallankumousta maltaita oli kuivattu avotuleen perustuvissa järjestelmissä, jolloin sivutuotteena maltaat savustuivat ja ottivat paahteista makua. Tämä oli mitä mainioin mallas portteriin, mutta ei juurikaan muuhun. Teollisen vallankumouksen iskettyä supermodernit materiaalit teräs ja koksi mahdollistivat maltaan taloudellisen, tehokkaan ja, ennen kaikkea, savuttoman kuivaamisen. Näin aimmen törkyhintaisesta vaaleasta maltaasta tuli edullista ja bitter alkoi vähitellen syrjäyttämään porteria koko kansan pubisuosikkina. En ole katkera, mutta kuitenkin... Bitter on kaikkine vahvuusvariaatioineen hyvin yksinkertainen olut, mutta silti aivan helvetillinen saada osumaan kohdilleen. Bitterin tasapainottaminen on tuskallista puuhaa, sillä tässä

APAtiaa American pale ale, tuo amerikkalaisten näkemys bitteristä. Ensimmäiset Englantilaiset siirtolaiset toivat panimotaitonsa Pohjois-Amerikkaan ja niinpä siirtokunnissa porisikin bitter- ja porter-padat jo heti alkukättelyssä. Pian kuitenkin saksalaiset siirtolaiset astuivat kuvioihin lagereineen ja pian lagerit olivat syrjäyttäneet englantilaiset oluet täysin ja Pohjois-Amerikasta tuli mauttomien lagereiden maa. 70- ja 80-lukujen taitteessa Yhdysvaltain länsirannikolla herätettiin amerikkalainen ale-perinne henkiin. Lagereiden dominoimalle olutmarkkinoille tuotiin, nykyisinkin monelle tuttu, Sierra Nevada Pale Ale, jota voitanee pitää modernin APAn ensimmäisenä edustajana. APA on mitä erinomaisin aloittelijan olut! Humalasentrinen makumaailma on helppo saada kohdilleen ilman sen suurempaa kikkailua tai teknistä taituruutta. APA ei ole aivan niin anteeksiantavainen kuin moderni vaalea IPA, mutta silti yksi helpoimmista oluista saada onnistumaan kotioloissa, kunhan pitää huolen

Silkinpehmeä wit, yksi kotipanimon kruununjalokivistä! Ylivoimeisesti yksi haasteellisimmista oluista saada onnistumaan erinomaisesti. Witin historia yltää kauas 1400-luvulle Belgian ja Hollannin alueelle. Yksi varhaisimpia witbierpanimoita, ja nykyisin ylivoimaisesti tunnetuin witbierpanimo, on Hoegaardenin luostaripanimo Belgiassa. Hoegaardenista on tullut monelle jopa synonyymi witbierille. Witbier on kuitenkin vähitellen yleistymässä ja Suomestakin alkaa löytymään wit-tarjontaa Hoegaarden-kontekstin ulkopuoleltakin. Onhan wit mitä parhain kesäolut! Mikä witbieristä sitten tekee niin erityisen haasteellisen? Raaka-aineteknisesti, jos teemme witin perinteitä kunnioittaen (miksi emme tekisi?), vaikeuskerrointa lisää runsas mallastamattoman vehnän osuus, joka on vehnäoluthenkisesti noin 50% koko mallasmäärästä. Mallastamaton vehnä on käytännössä katsoen pelkkää tärkkelystä ja proteiinia. Tämä tarkoittaa sitä, että yksinkertainen yksivaiheinen mäskäys ei tule kuuloonkaan, vaan vehnän

Tyypillisesti ensimmäinen kysymys mitä kansalaisilla on, kun he kuulevat kotioluen valmistuksesta, on "mitä välineitä siihen oikein tarvitsee?". Siispä ensialkuun on syytä esitellä laitteisto, millä blogissa esiintyviä oluita valmistetaan. Lähtökohta on perin DIY-henkinen ja kaikki työvaiheet ovat manuaalisia. Nykyään on myös tarjolla täysin automaattisia all-in-one-järjestelmiä hyvinkin huokeaan hintaan. Halvimmat mallit taitavat olla jopa 600€:n luokkaa, mikä tuo automaattilaiteistot useimman kotipanijan ulottuville. Omalla kohdallani oluen tekeminen on tärkeämpää kuin itse lopputulos, joten manuaalinen on mitä erinomaisin vaihtoehto! On syytä huomauttaa tässä vaiheessa, että huomattavasti pienemmälläkin panostuksella pääsee alkuun, joten kyseessä ei ole mikään ehdoton hankintalista täysmallasoluiden valmistuksen aloittamisesta kiinnostuineille. Edetkäämme väline-esittelyssä karkeasti työvaihejärjestyksessä. Hiivan kasvatus Hiivan tehokas kasvatus nk. startterissa on

Tervetuloa Sielu ja elämä -bogin pariin! Vanhan sanonnan mukaan mallas antaa oluelle sielun ja hiiva elämän. Kuten blogin kuvauksesta mahdollisesti jo havaitsit, pyörii blogin sisältö vahvasti kotioluen ja oluen valmistustekniikan ympärillä. Kuka, mitä, häh? Olen Espoossa vaikuttava savolaisukkeli, joka aloitti kotioluen valmistuksen loppuvuodesta 2013. Sekä oluen herkuttelussa että oluen valmistuksessa pääpaino on perinteisissä eurooppalaisissa oluissa. Silloin tällöin tulee kurkattua myös amerikkalaiseen panimoperinteeseen. Vaikka olenkin piinkova oluenystävä, pidän silti jopa enemmän itse oluen valmistuksesta. Teen olueni perinteisesti käsityönä ilman automaattilaitteistoja DIY-hengessä. Heikot sortuu elon tiellä ja harrastustensa automatisoijat sitäkin aikaisemmin! Oluen valmistuksessa kuuluu olla pieni vaarantuntu, lisäksi se on selkeä etu, että kykenee valmistamaan olutta myös post-apokalyptisessä maailmassa. Minkä vasite? Tämä blogi tarjoaa kotipanimoraportteja, reseptej