Battle Eagle APA

APAtiaa

American pale ale, tuo amerikkalaisten näkemys bitteristä. Ensimmäiset Englantilaiset siirtolaiset toivat panimotaitonsa Pohjois-Amerikkaan ja niinpä siirtokunnissa porisikin bitter- ja porter-padat jo heti alkukättelyssä. Pian kuitenkin saksalaiset siirtolaiset astuivat kuvioihin lagereineen ja pian lagerit olivat syrjäyttäneet englantilaiset oluet täysin ja Pohjois-Amerikasta tuli mauttomien lagereiden maa. 70- ja 80-lukujen taitteessa Yhdysvaltain länsirannikolla herätettiin amerikkalainen ale-perinne henkiin. Lagereiden dominoimalle olutmarkkinoille tuotiin, nykyisinkin monelle tuttu, Sierra Nevada Pale Ale, jota voitanee pitää modernin APAn ensimmäisenä edustajana.

APA on mitä erinomaisin aloittelijan olut! Humalasentrinen makumaailma on helppo saada kohdilleen ilman sen suurempaa kikkailua tai teknistä taituruutta. APA ei ole aivan niin anteeksiantavainen kuin moderni vaalea IPA, mutta silti yksi helpoimmista oluista saada onnistumaan kotioloissa, kunhan pitää huolen vain parista perusjutusta reseptiikassa. APAn alkuperäiseen reseptifilosofiaan pääsee käsiksi helpoiten, kun mieltää APAn bitteriksi, joka salaa haluaisi olla lager. APA on bittereitä huomattavasi vaaleampi ja mallasrunko kevyempi, hiivan aromit ovat lagermaisen neutraalit ja siinä missä bitterin makua dominoi maltaisuus ja hiiva, on APAssa pääroolissa humala.

Maltaat

Koska APA on humalakeskeinen oluttyyli, tuo se APAn tekoon yhden keskeisen nyrkkisäännön: Minimoi jäännössokerit. Tyypillinen virhe mitä APAn kohdalla voi tehdä, on höllätä karkkimallaspussin nyörejä ja humpsauttaa mallaslistalle bittermäisesti karkkia ja muuta erikoismallasta. Karkkimaltaiden tuoma makeus sotii herkkää aromihumalointia vastaan. Näin päädytään helposti IPAnkin tekemisestä monelle valitettavan tuttuun noidankehään, missä lisätään karkkia, sen jälkeen kompensoidaan syntynyttä makeutta hieman suuremmalla humalamäärällä, mikä taas peittää maltaisuutta alleen ja päätetään lisätä lisää karkkimallasta, jne. Lopulta syntyy ylihumaloitu ja tunkkainen olut, joka ei tiedä mitä se haluaisi olla. Eli muista: Karkkimallaspussin nyörit tiukalle!

APAn rungosta saa toimivamman sekoittamalla eri pohjamaltaita. Pelkkä pale ale -mallaskin riittää, mutta yksinään se saattaa olla hieman liian "karhea" (riippuen toki maltaasta). Pehmeyttä ja vivahtteikuutta voi saavuttaa korvaamalla osan pale ale -maltaasta pilsnerillä, vaaleammalla munichilla ja/tai viennalla. Lisäki noin 5%:n sokerilisäystä kannattaa harkita vähän keventämään ja tekemään tilaa humalan aromeille. Karkkimaltaita jos olueen haluaa, on syytä käyttää mahdollisimman vaaleita karkkimaltaita ja alle 5% kokonaismaltaista. Suutuntumaa voi tarpeen parantaa lisäämällä muutaman prosentin ohra- tai kaurahiutaleita. Itse suosin ohrahiutaleita.

Mäskääminen on helppoa kuin heinänteko. Single steppinä 67 C:ssa ja huuhtelu päälle. Vesiprofiiliksi kannattaa valita joku humalaa korostava kova vesiprofiili. Itse suosin Randy Mosherin Ideal IPAa, joka on kuvattu lopun reseptissä.

Humalointi

Humalointi on APAssa hyvin suorasukaista. Jotta humaloinnista saadaan eniten aromeita irti, on humaloinnin painopiste keiton loppuvaiheessa. Kannattaa tähdätä siihen, että alle puolet IBUista tulee pitkän keittoajan katkeroista. Sopiva humaloinnin määrä on helppoa saada kohdilleen, kun säätää BU/OG-suhteen 0,8-1,0 välille. BU/OG-suhde, eli katkero/ominaispaino-suhde, lasketaan jakamalla IBUt vierteen alkuominaispainolla. Esimerkiksi oluessa, minkä alkuominaispaino on 1.055 ja IBU ja on 45, BU/OG-suhde on 45/55 = 0,82. Suosittelen lämpimästi hyödyntämään BU/OG-laskentaa, sillä se kertoo enemmän humaloinnin tasosta kuin pelkkä IBU-luku. BU/OG-laskelma on mainio työkalu ohjaamaan reseptiä haluttuun tasapinoiseen suuntaan!

Kuivahumalointi on APAssa paikallaan! Kolmesta viiteen päivään on vallan riittävä kuivahumalointiaika. Kuivahumaloinnissa kannattaa olla tarkkana humalalajikkeen kanssa, sillä jotkut humalalajikkeet tuovat ruohoista makua kuivahumalana enemmän kuin toiset. Esimerkiksi Topazin käyttöä kuivahumalana kannattaa välttää kuin ruttoa. Hyvä pohjatutkimus on siis tarpeen.

Käyminen

Neutraali jenkkihiiva hoitaa homman kotiin ilman ihmeempiä kotkotuksia. Kannattaa kuitenkin pitää huolta, että käymisessä pysyy lämmöt aisoissa, sillä vaikka jenkkihiivat eivät ole erityisen herkkiä tuottamaan virhemakuja, voivat ne silti tuottaa kosopäin asetaldehydiä jo homma ei ole hallussa. Tästä samaisesta syystä hiivaaminen kannattaa suorittaa pari astetta halutun käymislämpötilan alapuolella. Näin saa olueen mukavan neutraalin lopputuloksen.

Battle Eagle

Kriittiset mitat:

22 litraa, OG 1.050, FG 1.010, 47 IBU

Maltaat:
Viking Pale Ale, 2,0 kg (45,5%)
Viking Pilsner, 2,0 kg (45,5%)
Viking Cara Pale, 200g (4,5%)
Ruokosokeri, 200g (4,5 %)

Vesiprofiili:
Ca+2: 110
Mg+2: 18
Na+: 17
Cl-: 50
SO4-2: 350
HCO3-: 0
pH: 5,3

Mäskäys:
60 min @ 67 C, vettä 16,0 litraa
Huuhtelu: 10 min @ 77 C, vettä 14,0 litraa

Humala:
Jarrylo (16,3% AA), 10g, 60 min
Jarrylo (16,3% AA), 10g, 15 min
Ella (17,8% AA), 20g, 15 min
Jarrylo (16,3% AA), 20g, 1 min
Ella (17,8% AA), 40g, 1 min
Jarrylo (16,3% AA), 20g, kuivahumala, 4 päivää
Ella (17,8% AA), 40g, kuivahumala, 4 päivää

Muut:
Irish moss, 1 rkl, 15 min
Biersol, 10ml, pari päivää ennen cold crashia

Hiiva:
White Labs California Ale WLP001
0.75 miljoonaa solua per ml per Plato.
Käyminen 20 C:ssa. Cold crash ennen pullotusta.

Hiilihapotus:
Hiilihapotetaan suh reippaasti 2.4 volsiin.

Top Gun -elokuvasta innoituksensa saanut yltiöpatrioottinen Battle Eagle on esimerkki klassisesta APAsta. Oluen resepti pohjautuu yllä mainittuihin teeseihin ja jäljittelee Sierra Nevada Pale Alen henkeä. Pohjamaltaan muodostaa fifty-fifty-sekoitus pale alea ja pilsneriä. Tämän lisäksi on pieni määrä Vikingin Cara Palea tuomaan hieman vivahteikuutta ilman hillitöntä jäännössokerilisäystä. Lopullista runkoa on kevennetty hitusen pienellä määrällä ruokosokeria. Humalana toimii uudet lajikkeet Jarrylo ja Ella. Kumpikin humala tuottaa mainioita hedelmäisiä ja trooppisia aromeita, joten lopputuloksena on hyvinkin maukas ja erittäin herkullisen tuoksuinen olut.

Kuten vanha sanonta kuuluu, "yksinkertaisuus on kaunista, paitsi ihmisissä". Battle Eagle palkittiin Suomen Kotiolutmestari 2017 -kilpailussa kisojen parhaana ale-oluena.