Alles klar!
Münich Helles
Historiaa
Koska kevät lähestyy uhkaavasti, on aika pistää raikkaita lagereita tulille. Tyyliksi valitsin vähän harvinaisemman saksalaisen, eli hellesin.
Hellesin alkuperä on hieman hämärän peitossa. Spatenin panimon mukaan he kehittivät hellesin samoihin aikoihin kun Dortmundissa pantiin ensimmäiset dortmunderit 1800-luvun lopulla. Tätä väitettä ei kuitenkaan kannata niellä sellaisenaan, sillä hellesistä ei ole mitään merkintöjä kirjallisuudessa ennen 1990-lukua, lukuunottamatta mainintaa missä Münchenin panimomestarit totesivat vuonna 1894 müncheniläisen lagerin mahdottomaksi tehtäväksi. Spatenin väite on siis hyvin epäilyttävä, kun ottaa huomioon kuinka hyvin dortmunder on saanut näkyvyyttä aikansa panimokirjallisuudessa.
Myös Paulaner on ilmoittautunut hellesin keksijäksi ja väittää kehittäneensä ensimmäisen hellesin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Myös tämän näkemyksen kannalle taipui Michael "Se olut-michaeljackson" Jackson.
Piru piilee yksinkertaisuudessa
Tyylinä helles on oikeastaan täysin bulkkilagerin prototyyppi. Todella vaalea, puhdas, kevyen maltainen ja hyvin vaatimattomasti humalotu olut, joka on vahvuudeltaa noin 5%. Hellesin keskeisin parametri on juotavuus, onhan se müncheniläinen arkiolut. Kaikessa yksinkertaisuudessaan helles on pirullisen haastava olut, missä virheisiin ei ole varaa.
Mallasprofiili koostuu lähestulkoon ainoastaan pilsneristä. Sen kaveriksi voi pistää hitusen carapilsiä. Jos haluaa hurjia, voi pienen osan pilsneristä korvata vaikka munichilla. Lähtökohtaisesti kuitenkin laadukas pilsner riittää erinomaisesti runkomaltaaksi.
Humalointiin kelpaa mikä tahansa saksalainen perushumala. Humalan määrä on kuitenkin niin vaatimaton, ettei lajikkeella ole lopulta suurempaa merkitystä. Humalointi kannattaa sijoittaa BU:OG-skaalalla 0,38:n ja 0,48:n väliin.
Hiivaksi tulee valita jokin erittäin puhdas ja hitusen kuivaksi käyvä lagerhiiva.
Alles klar!
20 litraa, OG 1.049, FG 1.010, 19 IBU
Best Heidelberger, 3,6 kg (95 %)
Weyermann CaraPils, 190 g (5 %)
Vesiprofiili:
Ca+2: 22
Mg+2: 3
Na+: 31
Cl-: 39
SO4-2: 31
HCO3-: 25
pH: 5,4
Mäskäys:
Mäskäys 30 min @ 63 C, minkä jälkeen 60 min @ 68 C, vettä 15 litraa
Huuhtelu: 10 min @ 78 C, vettä 15 litraa
Humala:
Perle (7,4% AA), 10g, 60 min
Perle (7,4% AA), 10g, 15 min
Perle (7,4% AA), 10g, whirlpool
Muut:
Hiivaravinne, 2 g, 20 min
Irish moss, 1 rkl, 20 min
Hiiva:
Whitelabs WLP940 Mexican Lager
1,75 miljoonaa solua per ml per Plato.
Käyminen:
Pitchaus 9 C:ssa, käyminen 10 C:ssa.
Vajaan kolmen viikon jälkeen lämpötilan nosto 13 C:een, missä pidetään muutama päivä.
Tämän jälkeen lämpötilan lasku noin 1,0-1,5 C per päivä +4 C:een. Biersolia perään ja muutama päivä +4:ssä. Siitä siirto kegiin lageroitumaan.
Kuten voidaan reseptistä huomata, ei tässä olla missään erikoisuuksien parissa. Vähän pistin epäortodoksisesti Perleä whirlpooliin, jos saisi hitusen yrttisyyttä olueen mukaan. On kuitenkin edelleen tyylinmukaista, mikä on tärkeintä.
Keskeisin syy miksi valitsin hellesin on parannellun valmistusmenetelmän testaus. Keskeisin menetelmäuudistus koski startteria. Koska lager vaatii jättimäisen startterin, on sen kanssa ollut aina vähän haasteita. Kokeilinkin tällä kertaa sellaista lähestymistapaa, missä tein kolmen litran erlenmeyeriin kolmen litran startterin ja startterin joukkoon heitin reilun millilitran HopAidin Antifoamia. Antifoamin ideana on siis estää kräusenin muodostuminen startteriin ja näin ollen estää ylivaahtoamista. Ja kuinka ollakaan: se toimii! Startteriin kehittyi korkeimmillaan vain noin kolmen millimetrin paksuinen vaahto. Antifoamin lisäksi kokeilin ottaa rajut otteet käyttöön ja ilmasin startterinkin puhtaalla hapella hiivan elinvoiman takaamiseksi.
Itse mäskäilyssä ja keittelyssä ei ihmeempiä tapahtunut. Ohjelmoin kaksisteppimäskäyksen Bulldogiin ja pumppu hurisemaan. Märkäys ja keitto kestivät kuitenkin normaalia pidempään puolen tunnin ekstramäskäysajan ja 90 minuutin keittoajan ansiosta. Lisäsin myös hitusen antifoamia vierteenjoukkoon, sillä sen pitäisi parantaa vaahdonpysyvyyttä lopputuotteessa. Vierteestä tuli todella vaaleaa, joten lopputuotteesta on odotettavissa hyvin oljenvaaleaa.
Puoliltaöin panopäivän lopuksi vierre oli jäähtynyt haluttuun 9 asteeseen ja oli aika ilmata vierre puhtaalla hapella. Lopuksi dekantoitu ja magneettisekoittimen kautta pyöräytetty startteri käymispulloon ja odottamaan. Aikaisin seuraavana aamuna startterin hapettaminen osoitti olevansa erinomainen idea: Käyminen oli jo lähtenyt nätisti käyntiin! Ero oli kuin yöllä ja päivällä, kun vertaa dortmunderin useamman päivän odotteluun. Hankala kylläkin sanoa kuinka suuri vaikutus hiivalla on. Voihan tuo Mexican Lager olla muutenkin epälagermaisen ärhäkkä käynnistymään. Myös antifoam näyttäisi toimivan mainiosti myös vierteessä. Kräusenia on muodostunut vain ujo parin millin kerros.
Sitten vain kärsivällisesti odottelemaan!
Keskeisin syy miksi valitsin hellesin on parannellun valmistusmenetelmän testaus. Keskeisin menetelmäuudistus koski startteria. Koska lager vaatii jättimäisen startterin, on sen kanssa ollut aina vähän haasteita. Kokeilinkin tällä kertaa sellaista lähestymistapaa, missä tein kolmen litran erlenmeyeriin kolmen litran startterin ja startterin joukkoon heitin reilun millilitran HopAidin Antifoamia. Antifoamin ideana on siis estää kräusenin muodostuminen startteriin ja näin ollen estää ylivaahtoamista. Ja kuinka ollakaan: se toimii! Startteriin kehittyi korkeimmillaan vain noin kolmen millimetrin paksuinen vaahto. Antifoamin lisäksi kokeilin ottaa rajut otteet käyttöön ja ilmasin startterinkin puhtaalla hapella hiivan elinvoiman takaamiseksi.
Itse mäskäilyssä ja keittelyssä ei ihmeempiä tapahtunut. Ohjelmoin kaksisteppimäskäyksen Bulldogiin ja pumppu hurisemaan. Märkäys ja keitto kestivät kuitenkin normaalia pidempään puolen tunnin ekstramäskäysajan ja 90 minuutin keittoajan ansiosta. Lisäsin myös hitusen antifoamia vierteenjoukkoon, sillä sen pitäisi parantaa vaahdonpysyvyyttä lopputuotteessa. Vierteestä tuli todella vaaleaa, joten lopputuotteesta on odotettavissa hyvin oljenvaaleaa.
Puoliltaöin panopäivän lopuksi vierre oli jäähtynyt haluttuun 9 asteeseen ja oli aika ilmata vierre puhtaalla hapella. Lopuksi dekantoitu ja magneettisekoittimen kautta pyöräytetty startteri käymispulloon ja odottamaan. Aikaisin seuraavana aamuna startterin hapettaminen osoitti olevansa erinomainen idea: Käyminen oli jo lähtenyt nätisti käyntiin! Ero oli kuin yöllä ja päivällä, kun vertaa dortmunderin useamman päivän odotteluun. Hankala kylläkin sanoa kuinka suuri vaikutus hiivalla on. Voihan tuo Mexican Lager olla muutenkin epälagermaisen ärhäkkä käynnistymään. Myös antifoam näyttäisi toimivan mainiosti myös vierteessä. Kräusenia on muodostunut vain ujo parin millin kerros.
Sitten vain kärsivällisesti odottelemaan!
Kommentit
Lähetä kommentti