Blondes Are More Fun

Belgian Valepilsner

Belgian blonde, tuo belgialaisten panimoiden vastaisku pilsnereitä vastaan. Pilsnereiden vallatessa markkinoita ympäri Eurooppaa, Belgiassa tähän invaasioon varauduttiin jalostamalla pilsner-henkinen kevyempi olut perinteisellä belgialaisella twistillä. Nykyisin tunnetuin näyte tästä oluttyylistä on monelle tuttu Leffe Blonde.

Maltaat ja Mäskäys

Blonde on alkuperänsä mukaisesti hyvin lähellä pilsneriä, joten se on vahvasti mallasvetoinen olut. Perusmaltaisuuden lisäksi blondesta löytyy hunajaisuutta ja kevyttä karamellisuutta.

Näillä spekseillä mallaspuolella onkin helppo turvautua joko belgialaiseen tai saksalaiseen pilsneriin. Sen kaveriksi voi heittää hieman munichia tai viennaa tukemaan maltaisempaa maailmaa. Pieni määrä aromaa on hyvä lisä, sillä se antaa hunajaisuutta. Tähän päälle noin 5-7% karamelliä ja mallasprofiili onkin siinä.

Suutuntuman tulisi blondessa olla hieman paksumpi, joten intuitiivisesti pieni vehnälisäys voisi olla OK, mutta suutuntumaan riittävästi vaikuttava määrä voi hieman hankaloittaa tyylille ominaisen kirkkaan lopputuloksen saamista, joten jääköön se jokaisen omaan harkintaan kannattaako sitä vehnää tuikata mukaan vai ei.

Blonden tulee olla suhteellisen kuiva olut, joten mäskäyslämpötilat kannattaa sijoittaa 66 C:n hujakoille. Vesiprofiiliksi sopii mikä tahansa "light and malty"-tyyppinen profiili. Mitään ihmeempää magiaa itse mäskäämiseen ei liity. Mäskäysaikaa voi venyttää 90 minuuttiin, jotta konversiot pääsevät jylläämään riittävästi.

Humalointi ja Keittäminen

Perinteisessä blondessa ei humalapuolella nähdä yllätyksiä. Perinteiset jalohumalat dominoivat, tyypillisesti Saaz tai Hallertauer. Katkerointi tulee olla suhteellisen vaatimatonta, sillä se ei saa peittää maltaisuutta alleen. BU:OG-suhde on siis syytä jättää jonnekin 0.5-0.6:n väliin. Aromihumaloinnin tehtävä on tukea hiivan estereitä, joten siltäkin osin humalapussin nyörejä on syytä kiristellä.

Keittämisessä tuleekin yksi koukku. Maltaisemmat belgioluet on perinteisesti keitetty pidemmän kaavan mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa hiljaisempaa keittämistä usein jopa tuntien ajan. Folkloren mukaan tämän pitäisi korostaa maltaisuutta ja tuoda pehmeämmän katkerohumaloinnin. Ainakaan Brülosophyn testi ei aseta kovin suuria odotuksia tämän folkloren paikaansapitävyydestä, mutta ainahan voi kokeilla.

Hiiva ja Käyminen

Muista vahvemmista belgeistä poiketen blondessa hiiva on hieman vähemmän esillä. Tästä syystä hiivaksi kannattaa valita jokin hieman kevyemmän esteriprofiilin belgihiiva. Hiivavalinnan lisäksi esterituotantoa voi hillitä käyttämällä oluen hieman normaalia viileämmässä. Vilpoisampaan käymiseen on syytä varautua pitchaamalla hieman enemmän hiivaa ja ilmaamalla vierteen kunnolla, mieluiten puhtaalla hapella.

Blondes Are More Fun

Kriittiset mitat:

20 litraa, OG 1.050, FG 1.011, 33 IBU

Maltaat:
Ireks Pilsner 2RS, 3,0 kg (69,8%)
Château Vienna, 800 g (18,6%)
Simpson's Aromatic, 200 g (4,7%)
Château Cara Gold, 200 g (4,7%)
Viking Caramel 200, 100 g (2,3%)

Vesiprofiili:

Ca+2: 60

Mg+2: 5

Na+: 10

Cl-: 95

SO4-2: 55

HCO3-: n/a

pH: 5,4

Mäskäys:

Mäskäys 90 min @ 66 C, vettä 17 litraa

Huuhtelu: 78 C, vettä 18 litraa

Humala:

Mosaic (13,0% AA), 15g, 20 min
Mosaic (13,0% AA), 20g, whirlpool

Muut:

Hiivaravinne, 2 g, 15 min

Biersol, 5 ml, 15 min

Hiiva:
Whitelabs WLP570 Belgian Golden Ale
1,0 miljoonaa solua per ml per Plato.

Käyminen:
Pitchaus 18 C:ssa, käyminen 20-21 C:ssa.
Parin viikon käymisen jälkeen vähintään kahden päivän cold crash (heikosti flokkuloituva hiiva) ja kegitys. Hiilihapotus 2.3 volsiin.

Blondes Are More Fun on belgian blonde modernilla Mosaic-twistillä. Vaikka yllä kerroin, että perinteisessä blondessa humalointi on hyvin vaatimatonta jalohumalointia, ajattelin kuitenkin kokeilla lähteä liikenteeseen Mosaic-hengessä, sillä onhan Mosaic Lager mitä herkullisin olut. Taipuuko myös blonde moiseen herkullisuudeen? Humalat on sijoitettu keiton loppuvaiheeseen, jotta katkeroita ei tulisi niin kosolti, mutta Mosaicin herkullisia aromeita senkin edestä lyömään kättä hiivan hedelmäisten estereiden kanssa.

Reseptissä vierrettä on alussa 10 litraa tavanomaista enemmän, jotta sain testattua pidempää keittoaikaa ja sen vaikutusta lopputulokseen. Oma veikkaus on, että keittoaika ei vaikuta juurikaan, mutta saa nyt nähdä. Eipä tässä saa mitään A-B-vertailua tehtyä muutenkaan, joten menee ihan vain harrasteurheilun piikkiin.

Valmistuksen kohokohta oli uuden Bulldog Master Brewerin koeajo. Yllättävän pienillä komplikaatioilla meni näin ensikertalaisena.Hieman meinasi mennä mallaspeti tukkoon, mutta siitä se vähitellen asettui ja huuhtelukin onnistui mainiosti.

Kaikessa Bulldog-häsläyksessä unohtui tyystin mitata tehot, mutta hihasta ravistamalla arvio on 75%:n luokkaa. Pitää seuraavalla kerralla olla vähän skarpimpi.

Hiivasin vierteen 17 asteessa ja annoin siitä hiljalleen nousta omin voimin 20 asteeseen. Hiiva oli ilmeisesti suhteellisen nälkäinen, sillä käyminen starttasi todella nopeasti jo jossain 18-19 asteen paikkeilla. Tämä vain enteilee hyvää! Sitten vain odottamaan. Tuotos on nyt ollut käymässä reilun viikon ja pääkäyminen on pysähtynyt. Perjantaina voisi aloittaa jo cold crashin.