Sielu ja elämä - Asiaa kotipanimosta

Das ist Sauer, ja! Pikaisena etäisesti oluenvalmistukseen liittyvänä askareena tuli valmistettua hapankaalta, eli Sauerkrauttia. Onhan se mitä erinomaisinta ateriaa oluen kylkiäiseksi! Perinteisen saksalaisen Sauerkrautin valmistus oli helppoa kuin heinän teollinen valmistaminen! Tarvitset vain kaalia, suolaa, mausteita, ison kattilan tai muun astian ja muutaman ison purkin kaalin fermentointia varten. Ilman sen suurempia ihmettelyitä, valmistusvaiheet ovat seuraavat: Silppua iso kaali todella ohuiksi suikaleiksi. Päällimmäiset nuutuneimmat lehdet kannattaa kuoria pois ennen suikalointia. Samoiten kaalin kanta kannattaa poistaa. Tässä sessiossa raastoin osan kaalista raastimella ja hankalammin raastettavat lehdet sitten siivutin isolla veitsellä ohueksi suikaleeksi. Lupsauta raastettu/silputtu kaali isoon astiaan tai kattilaan ja lisää joukkoon 20 g suolaa per kaalikilo. Mittaa suolan määrä tarkkaan, sillä liian kevyesti suolattu kaali pilaantuu ja ylisuolattu ei ferme

Äiti, en tahdo mennä Englantiin... ...ja kuulla sanaa "splendid". Tässä syksyn mittaan olen joutunut töiden merkissä ramppaamaan Lontoossa ja onnekseni satuin paikalle sopivasti real ale -festivaalien aikaan! Tarjolla oli kosolti perinteisempien pikkupanimoiden bittereitä Englannin eri kolkista. Tämä tarjosi mitä mainioimman muistutuksen siitä miksi real alet ovat niin mainioita: Varianssia oli kosopäin! Siinä sitten tuoppeja aterioidessa ja esitepamflettia plärätessäni tein oivalluksen: Jokainen erittäin maittava bitter oli esitteen mukaan viileässä kypsytetty! I'll be damned. Toisaalta olisihan se ollut loogisestikin pääteltävissä, sillä englantilaisilla hiivoilla karkaa helposti esterit käsistä. Kuten aiemmin totesin, bitterin tasapainottamienn on ihan helvetillistä hommaa ja salatiedettä. Bitterin saloja käsittelinkin  aiemmin . Täydellisen bitterin metsästys jatkuu edelleen kiivaana! Edellinen röytöhenkinen Special Dog Bitter oli lopulta aivan liian esterinen. WL

Weizenbockin karu kohtalo Näin siinä sitten kävi, että Dummkopf weizenbock sairastui vakavasti ja nukkui pois juuri ennen pullotusta. Dummkopf muistetaan erityisesti maltaisesta ja aromikkaasta maustaan kahden viikon ikäisenä. Valitettavasti kuitenkin Dummkopf alkoi oireilemaan ja neljännen viikon kohdalla mitään ei ollut enää tehtävissä. Vainaja löydettiin pullotusoperaation yhteydessä. Visuaalisesti oluessa ei ollut mitään vikaa. Mittalasiin otettu näyte oli briljantin kirkas, mutta oluessa oli epäilyttävä pistävä tuoksu vehnäoluen aromin lisäksi. Potilaalta mitattiin välittömästi ominaispaino. Mittaustuloksen 1.010 myötä potilas todettiin kuolleeksi 2.12.2017 klo 11:36. Vainajalle suoritettu maistokoe osoitti, että jokin viheliäs karvas ja ankaran fenolinen virhemaku oli vallannut oluen. Kontaminaation lähde Kontaminaation lähteestä voi vain heittää ilmoille villejä spekulaatioita. Poikkeuksellisesti fermentoin tämän erän muovisessa käymisastiassa, joten siinä on jo yksi