Sielu ja elämä - Asiaa kotipanimosta

Scottish Ale Bitterit ovat ehkä tunnetuimpia Britteinsaarten oluita, mutta harvemmalle ovat tuttuja pohjoisemmat skotlantilaiset oluet, varsinkin miedommat "bittervariaatiot". Perinteisistä skotlantilaisista panimoista suomalaisille tutuin on Bellhaven, jonka Scottish Stout on mitä erinomaisin olut! Myös wee heavy -tyylisiä oluita on ilmennyt pienpanimoiltakin imperial stout -buumin nosteessa. Niinpä nämä vahvemmat skottioluet, joita myös kutsutaan Scotch aleiksi (nimisekasorrosta lisää alla), dominoivat suomalaista skottioluttarjontaa. Se on kuitenkin vain pieni osa mitä erinomaisinta skotlantilaista olutperinnettä. Keskittykäämme siis tällä kertaa kuitenkin harvemmin tarjolla olevaan miedompiin variantteihin. Terminologiaa Tavallisesti monen oluttyylin nimi on suhteellisen intuitiivinen, esimerkiksi bittereissä järjestys on looginen: Ordinary bitter - Miedoin perusbitter. Best bitter - Ilmeisen yksiselitteisesti paras, koska siinä on hieman enemmän alkoholia.

Taustaa Jokin aika sitten Hombren FB-ryhmässä tuli vastaan artikkeli yhdysvaltalaisesta kotipanimoharrastuksen noususta ja jutussa oli vertailtu kotioluen litramäärien kehitystä. Tästä tulin pohtineeksi, että Suomessa ei ole juurikaan kotioluesta tehty minkäänlaista tilastointia. Etenkin tuo litramäärä jäi askarruttamaan. Kuinka paljon keskimääräinen kotiolutharrastaja valmistaa olutta vuodessa? Millainen ylipäätään on keskimääräinen suomalainen kotiolutharrastaja? Tästä intoutuneena pistin pystyyn käppäisen kyselyn Hombreen, jotta saisi edes jonkinlaista osviittaa keskimääräisestä hombrelaisesta. Toteutuin kyselyn SurveyMonkeylla, mikä osoittautui virheeksi, sillä ilman noin 40€ kuukausimaksua sivustolta a) ei saanut ulos kuin max 100 vastausta per kysymys ja b) ei saanut tuloksia ulos CSV:nä tai muuna järkevänä formaattina. Sen sijaan, että olisin sijoittanut 40€ puolivillaiseen kyselyyn, tyydyin 100 vastauksen rajoitukseen ja tein Pythonilla parserin, jolla sain tulokset ulo

Kovaotteinen Paluu Ensimmäinen versio Dummkopf weizenbockista päättyi ikävään katastrofiin . Nyt kuitenkin on aika kokeilla uudestaan, jotta olisi keskitalvella jotain herkuteltavaa. Dummkopf Weizenbock Nummer Zwei "Und d as nächste Gebräu, bitte! " Kriittiset mitat: 21 litraa, OG 1.073, FG 1.018, 19 IBU Maltaat: Ireks Wheat Malt Light, 3,0 kg (45,2%) Weyermann Floor-malted Bohemian Pilsner, 2,0 kg (30,1%) Château Wheat Munich 25, 1,0 kg (15,1%) Simpson's Aromatic, 280 g (4,2%) Weyermann Carabohemian, 350 g (5,3%) Vesiprofiili: Ca+2: 140 Mg+2: 8 Na+: 3 Cl-: 50 SO4-2: 60 HCO3-: n/a pH: 5,3 Mäskäys: Pelkille vehnämaltaille 10 min @ 37 C Koko mäskille 90 min @ 68 C, vettä 23,0 litraa Huuhtelu: 10 min @ 78 C, vettä 11,0 litraa Humala: Hallertau Mittelfrüh (4,5% AA), 45g, 60 min Muut: Hiivaravinne, 2 g, 20 min Irish moss, 1 rkl, 20 min Hiiva: Wyeast 3068 Wihenstephan 1,0 miljoonaa solua per ml per Plato. Pitchaus 11 C:ssa,

Savolainen Tavallisesti teen perinteisiä oluita tarkalla pieteetillä ilman mitään kommervenkkejä, mutta voisi vaihteeksi kokeilla jotain aivan muuta.  Sahti on maailmallakin tunnettu suomalainen perinneolut. Se on kuitenkin iältään ja valmistusmenetelmältään muinaisolutkastia, joten mitä tapahtuisi jos modernisoisimme sahdin? Olisi jo korkea aika saada Suomeen "modernimman" (lue: 1900-luvun alun) polven ale! Savolaiset ovat tunnetusti kekseliästä väkeä ja kaikinpuolin ylivertaisia muihin maamme heimoihin verrattuna, joten on luonnollista, että modernisoitu uusi uljas suomalainen oluttyyppi saa henkisen kotinsa Savosta. Kutsuttakoon olutta lyhyesti savolaiseksi. Keskeiset parametrit Ruissahdissa on kaksi suomalaisia elementtejä: Ruista ja havua. Itä-Suomi elää rukiista, joten on loogista, että ruis on myös keskeisessä roolissa savolaisessa. Rukiista tulee mainio paksu suutuntuma ja oma mausteinen makunsa, joten se on mitä mainoin lisä sahtihenkiseen aleen. Tummem

Belgian Valepilsner Belgian blonde, tuo belgialaisten panimoiden vastaisku pilsnereitä vastaan. Pilsnereiden vallatessa markkinoita ympäri Eurooppaa, Belgiassa tähän invaasioon varauduttiin jalostamalla pilsner-henkinen kevyempi olut perinteisellä belgialaisella twistillä. Nykyisin tunnetuin näyte tästä oluttyylistä on monelle tuttu Leffe Blonde. Maltaat ja Mäskäys Blonde on alkuperänsä mukaisesti hyvin lähellä pilsneriä, joten se on vahvasti mallasvetoinen olut. Perusmaltaisuuden lisäksi blondesta löytyy hunajaisuutta ja kevyttä karamellisuutta. Näillä spekseillä mallaspuolella onkin helppo turvautua joko belgialaiseen tai saksalaiseen pilsneriin. Sen kaveriksi voi heittää hieman munichia tai viennaa tukemaan maltaisempaa maailmaa. Pieni määrä aromaa on hyvä lisä, sillä se antaa hunajaisuutta. Tähän päälle noin 5-7% karamelliä ja mallasprofiili onkin siinä. Suutuntuman tulisi blondessa olla hieman paksumpi, joten intuitiivisesti pieni vehnälisäys voisi olla OK, mutta suut

Lagerin käymisen salat Pääkäyminen alkaa olla ohitse. Ja kuten hyvin tiedämme, vappu on työmiehen lepopäivä. Näin se on myös Der Arbeitsmannin kohdalla! Kun hiivasin oluen, oli yli vuorokausi, kun oluessa ei tapahtunut yksinkertaisesti yhtään mitään. Aloin jo rikkomaan omaa hätäilynvälttämissääntöä ja takaraivossa kolkutteli varoitukset Zürich lagerin starttiongelmista. Hetken jo harkitsin apupitchausta Saflager S-189:llä, mikä on siis Zürich lagerin kuivahiivaversio. Töistä kotiin palattuani oli olut kuitenkin iloisesti lähtenyt käymään ja voin huokaista helpotuksesta. Nyt parin viikon jälkeen käyminen alkaa hidastumaan. Kuten kuvasta näkyy, kräusen on jo ohentunut merkittävästi. Paksuimmillaan se oli noin parisenttinen ja nyt se on vain ohut harso. On siis korkea aika aloittaa diasetyylitauko. Diasetyylitauko ja se ajoitus Kuten aiemmin mainittua, yleinen nyrkkisääntö lagerin kohdalla on, ettei saa hätäillä. Tein kuitenkin pohjatutkimusta, mistä löytyi poikkeus tälle